Golden Shovel - lainatut viimeiset sanat
Torstai toivoa (ja kauniita runoja) täynnä!
Löysin uuden runomallin, josta en ollut kuullut aiemmin, ja haluan jakaa sen teille tämän viikon Kirjoitusharjoituksena.
Golden Shovel on runomuoto, jossa jokaisen rivin viimeinen sana muodostaa toisen, jo olemassa olevan runon, tai katkelman siitä. Uusi runo ikään kuin piilottaa vanhan rivien loppuun kunnianosoituksena alkuperäiselle tekstille ja sen kirjoittajalle. Muodon kehitti amerikkalainen runoilija Terrance Hayes, jonka runo "The Golden Shovel" (kokoelmasta Lighthead, 2010) perustuu Gwendolyn Brooksin klassikkorunoon "We Real Cool". Juuri tästä runosta löytyy myös muodon nimelle viittaus: Brooksin runon epigrafissa esiintyy ilmaisu "Golden Shovel".
Kyseessä on sekä leikki että kunnioitus: kirjoittaja rakentaa oman runonsa, mutta pitää rinnalla mukana toisen äänen – tavalla, joka on sekä kekseliäs että haastava. Uusi runo on kuin salainen koodi: toisen runon säe elää rivien lopuissa, mutta rivien alku ja sisältö ovat täysin sinun.
Miten Golden Shovel toimii?
Valitse runo tai runon osa, josta pidät. Pidemmästä runosta valitse kohta, joka sinua erityisesti puhuttelee. (ps. luovassa kirjoittamisessa ei oikeasti ole mitään sääntöjä. Jos ei tule nyt mitään runoa mieleen, ota vaikka lause, josta pidät.)
Käytä jokaista sanaa siitä säkeestä oman runosi rivien viimeisinä sanoina, siinä järjestyksessä kuin ne alkuperäisessä tekstissä ovat.
Kirjoita runo, joka rakentaa uutta mutta kantaa vanhaa mukanaan. Lopputuloksena on runo, jossa alkuperäinen teksti piileskelee rivien lopussa kuin viesti pullopostissa.
Katsotaanpa, miten tämä toimii käytännössä. Ajattelin tänään Tommy Tabermannin runoa Kolme kiveä. Se on teksti, jota olen kantanut mielessäni teini-ikäisestä saakka.
Panivat syntymässä kiven sydämeen
ettei sydän olisi liian kevyt,
lähtisi lentoon
Panivat leipoessa kiven leipään
ettei totuus
syödessäkään unohtuisi
Panivat matkaan lähtiessä kiven kenkään
ettei tiellä turhaan tanssittaisi
Kauas oli lennettävä
Paljon oli unohdettava
Hullun lailla oli tanssittava
Tästä runosta minua puhuttelee erityisesti kohta Panivat matkaan lähtiessä kiven kenkään ettei tiellä turhaan tanssittaisi. Jos nyt käyttäisin sitä Golden shovel -tekniikalla, tarkoittaisi se sitä, että säkeeni päättyvät sanoihin panivat - matkaan - lähtiessä - kiven - kenkään - ettei - tiellä - turhaan - tanssittaisi.
Tekoäly on surkea runoilija
Nostan kädet pystyyn ja totean, että ihan ensimmäiseksi harjoituksekseni tuo rimpsu ei lähde. Pyysin apua tekoälyltä, jotta saan näyttää teille esimerkin. ChatGPT:n tyylinäyte uudesta runosta olisi tämä:
Tiesin, että katseesi jäi kauas,
sinne missä toivo oli
vielä kevyt ja uskalsi lennettävä
olla ilman suunnitelmaa. On paljon
asioita, joita en koskaan oli
aikonut kantaa. Mutta ei voi unohdettava
sitä, miten sydän osaa lyödä hullun
rytmiin, miten askel vie lailla
metsän varjoihin, joissa vain hiljaisuus oli
kutsu, johon oli tanssittava.
Kuten näet, annetun runon kohdan sanat ovat sellaisenaan säkeiden lopussa. Oikeinkirjoitushan tässä on silkkaa roskaa. Uskalsi lennettävä? Ei voi unohdettava? Siinäs näet, tekoäly ei tule viemään luovan kirjoittajan töitä. Sinua ja osaamistasi tarvitaan. Huonon tekstin lukeminen tekee joskus hyvää, siitä tulee itseluottamusta.
Minä aloitan nyt hieman lyhyemmästä otteesta ja valitsen ensimmäiseksi kultaiseksi lapiokseni vain osan runosta, sanat tiellä turhaan tanssittaisi. On aika laittaa kynä ja mieli töihin…
Millaisia uusia runoja siellä syntyi?
Kirjoittamisen iloa,
Tiina