Kun juoni kulkee, mutta maisema jää – vai käykö sinulle toisin päin

Torstai toivoa (ja kirjoittamista) täynnä!

Mitä kirjoittajana tarvitset juuri nyt: vauhtia vai pysähtymistä? Tänään Kirjoitusharjoituksessa voit valita kahdesta tehtävästä tarpeidesi mukaan.

Pohdi itseäsi kirjoittajana ja tekstejä, joita olet viime aikoina tehnyt. Kumpi on sinulle luontevampaa: edetä tapahtumissa nopeasti ja keskittyä vain oleellisiin ja juonen kannalta merkittävimpiin asioihin vai pysähtyä hetkiin, tarkkailla ihmisiä, luontoa, tunnetiloja ja säätä?

Kuvaileva pysähtyminen

Jos tunnistat olevasi nopea kirjoittaja, juonen kuljettaja, kokeile tänään pysähtyä. Vuosia sitten olin Ahlmanin kirjoittajakoulussa, jonka opettaja Taija Tuominen luki pitkän tekstini. Lähetin sen hänelle sähköpostitse, ja kotiin saapui parin viikon kuluttua paksu kirjekuori, jossa tekstini oli tulostettuna. Taijan käsin kirjoittamat merkinnät sivujen laidoilla pyysivät ennen kaikkea pysähtymään.

Millainen keli ulkona on? Mikä vuodenaika nyt on? Miltä hän näyttää? Millainen tämä talo on?

Olin kirjoittanut käsikirjoitukseni ensimmäisen version tarinan juonen ehdoilla, halunnut päästä alkupisteestä maaliin. Tapahtuvat etenivät kuin pikajuna, enkä kuvaillut juuri mitään. Tekstistä puuttui hengitystila. Kuvailut olivat itselleni jostain syystä silloin haastavia, joten aloin harjoitella niitä lyhyinä harjoituksina. Iltaisin 15 minuuttia sillä aikaa, kun keitto kiehui liedellä tai odotin pesukoneen ohjelman valmistumista. Oli helppo tarttua vaikeaan aiheeseen, kun sitä ei tarvinnut hinkuttaa tuntitolkulla. Läppäri auki, puhelimeen herätys vartin kuluttua ja näppäimistö töihin. Täytin palautteen kohtia. Kuvailin ympäristöä, säätä, ulkonäköä, yksityiskohtia, vähän kerrallaan.

Taivaan paino oli tuntunut päiviä. Metsän rannan tumma oli pysynyt päivin ja öin mutta sade ei vain alkanut. Vilja taipui tuulen alla, kun pohjoisesta saapui puhuri. Se antoi kesälle äkkilähdön. Syksy tuli muutamassa päivässä, eikä kesästä olisi pian jäljellä kuin haalenevat pisamat Tuulan nenänpielissä.

Jos tunnistat itsesi, kirjoita tänään kuvailevaa tekstiä. Kirjoita vähintään 10 lausetta siitä huoneesta, jossa istut nyt. Katso ulos ikkunasta, kerro mitä näet. Kirjoita taas minimissään 10 lausetta, mielellään enemmänkin. Mistä muusta voisit kirjoittaa? Kuvaile ystävääsi, lempivaatettasi, polkupyörääsi, eilisen säätä. Älä karkaa hetken ulkopuolelle, älä mieti menneitä tai tulevia. Kuvaa vain, mitä näet, kuulet, haistat, maistat ja tunnet.

Juonen kuljetus

Tunnistitko itsesi äskeisestä maalailusta? Jos sinulta pysähtyminen käy vaivaten ja muistat kuvailla ympäristöä, ihmisiä ja tapahtumia kaikin aistein, kokeile juonen kuljetuksen harjoitusta.

Päätä henkilö ja kaksi paikkaa: se voi olla vaikkapa siskosi/veljesi/ystäväsi tai itse keksimäsi henkilö X, jonka siirrät sivun tekstissä Helsingistä Rovaniemelle. Sivun ensimmäisessä lauseessa ollaan Helsingissä, mutta tarinan pitäisi päätyä pohjoiseen ennen kuin sivu tekstiä on tullut täyteen. Kiinnitä huomiota erityisesti tapahtumien tasoon, unohda tarkat yksityiskohdat. Niitäkin saa laittaa mausteeksi mukaan, mutta kokeile ja ylläty, miten paljon tapahtumia pystyt kirjoittamaan yhden sivun tekstiin.

Mitä matkustajalle tapahtuu? Millä kulkupelillä hän etenee? Kenet hän tapaa matkallaan? Kerro siirtymistä konkreettisesti niin, että ulkopuolinen lukija pystyy seuraamaan matkan tekoa.

Olisi hauska kuulla, kumpaan harjoitukseen tartuit vai kokeilitko molempia!

Kirjoitusterveisin,
Tiina